VYÖHYKETERAPIA TUKEE JA PITÄÄ YLLÄ TERVEYTTÄSI, EI MUODOSTA SITÄ

Vyöhyketerapia on täydentävä hoito- ja parannusmenetelmä. Perusperiaate on, että ihmiskeho heijastuu kokonaisuudessaan tai osittain tietylle kehon alueelle hermojen välityksellä. Heijastealueita ovat esimerkiksi jalkaterät ja kädet. Klassisessa vyöhykehoidossa jalkaterien tai käsien hermopäätteitä painellaan sormilla ja rystysillä. Joissain vyöhyketerapian suuntauksissa käytetään myös puikkoa, mutta itse en sellaiseen tartu.

Rahtunen historiaa

Vyöhyketerapia on ikivanha hoitomuoto. Varhaisimmat viitteet on löydetty yli viidentuhannen vuoden takaa muinaisesta Egyptistä. Erityisen suosittu hoitomuoto oli Pohjois Amerikan intiaanien parissa. Vyöhyketerapian merkittävimpiä vaikuttajia oli korva-, nenä- ja kurkkulääkäri William H. Fitzgerald, joka 1900-luvun alkupuolella kehitti sitä kohti nykyistä muotoaan. Myöhemmin toki monet muut vaikuttajat ovat jättäneet jälkensä hoitomuodon kehitykseen.

Mekanismi

Vyöhyketerapiassa käsitellään niin sanottuja heijastealueita, refleksialueita eli vyöhykkeitä. Esimerkiksi jaloista löytyvät kaikki ihmiskehon osat heijasteina. Näiden vyöhykkeiden käsittely vilkastuttaa veren- ja imunestekiertoa sekä koko kehon aineenvaihduntaa, saaden sen poistamaan itsestään erilaisia haitallisia tekijöitä, kuten kuona-aineita ja bakteereja. Rasituksen, virheellisen ravinnon, stressin ja erilaisten sairauksien vaikutuksesta kehoon kertyy kuona-aineita, joita varastoituu kudoksiin ja esimerkiksi jalkojen hermopäätteisiin. Ajan kuluessa nämä kuona-aineet, muiden muassa virtsa- ja maitohappo muuttuvat pienen pieniksi kiteiksi. Sähköinen jännitys kasvaa niissä, ja siksi refleksipisteessä tuntuu aristavuutta ja kipua. Kiteet aiheuttavat tukkeutumia, jotka vaikuttavat negatiivisesti veren vapaaseen kiertoon ja estävät energian virtausta niin jalassa kuin refleksivyöhykettä vastaavassa elimessäkin. Samoin imunestekierto vaikeutuu. Vyöhyketerapia pyrkii tuhoamaan nämä kiteet, jolloin sähköinen jännite hermopäätteissä tasaantuu ja verenkierto elpyy. Sen myötä kuona-aineet kulkeutuvat erityselinten kautta normaalisti pois kehosta.

Jalkapohjissa on suuri määrä ääreishermoston hermopäätteitä, joita sijoittuu paljon juuri vyöhykkeiden alueille. Vyöhykkeiden painallus aikaansaa stimulaation, joka kulkeutuu hermoratoja pitkin ensin keskushermostoon, siirtyen sieltä vegetatiiviseen eli autonomiseen, tahdosta riippumattomaan hermostoon ja sitä kautta kohde-elimeen. Elin alkaa pyrkiä normaaliin, tasapainoiseen toimintaansa. Vegetatiivinen hermosto osallistuu mm. sisäelinten toiminnan säätelyyn, välittää informaatiota sisäelinten tilasta ja toiminnasta, vaikuttaa sileän lihaksiston ja sydänlihaksen tahdosta riippumattomiin liikkeisiin sekä erilaisten rauhasten eritykseen. Vegetatiivinen hermosto on lisäksi tärkein hormonitoiminnan säätelijä. Aivolisäkkeellä ja vegetatiivisella hermostolla on myös riippuvuus keskenään.


Käytännön asiaa

Vyöhyketerapiasta voi hakea apua muun muassa stressiin, unettomuuteen, ruoansulatusongelmiin, migreeniin, niska- ja hartiakipuihin sekä vauvojen tapauksessa koliikkiin. Mitä syvemmällä ongelma on, sitä enemmän hoitoa se vaatii. Esimerkiksi pitkään jatkunut ja syvään juurtunut stressi ei ota lähteäkseen yhdestä hoitokerrasta. Yleensä keskivaikeat ongelmat vaativat 3-5 hoitokertaa vajaan viikon välein. Mikäli terveys on hyvä, eikä mitään akuuttia terveysongelmaa ole, vyöhyketerapiaa voi käyttää myös terveyttä ylläpitävänä hoitona, jolloin suositus on hoito noin kerran kuukaudessa.


Erikoishoidot

Varsinaisen vyöhykehoidon lisäksi voi valita lisähoidon, joka rentouttaa, tukee varsinaista hoitoa sekä auttaa erityisen hyvin tiettyihin ongelmiin. Psyko-zone on erittäin rentouttava hoito, joka parantaa energian virtaamista, ja on erinomainen apu stressiin. Extralymfastimulaatio on erityisesti immuunipuolustusta vahvistava ja tukeva hoito. Sillä voi hoitaa myös unettomuutta ja depressiota.